Yliopiston tiloihin ripustettiin vuonna 2023 laaja kokoelma taideteoksia. Yliopiston hallussa on ollut pitkään taidekokoelma, joka täydentyi Kalevan tiloista siirtyneellä kokoelmalla lehden muutettua pienempiin tiloihin. Noin 900:n teoksen esillä oleva yhdistelmäkokoelma koostuu valtion taidetoimikunnan teoksista, yliopiston omista teoksista sekä Kalevan deponoimasta kokoelmasta. Kokoelma on tässä muodossaan ainutkertainen.
Lähes neljäkymmentä vuotta eri yliopiston työtehtävissä työskennellyt Ismo Vääräniemi alkoi aikoinaan omaehtoisesti katsoa taidekokoelman perään, jolla ei tuntunut olevan huoltajaa. Sittemmin hänet otettiin mukaan huolehtimaan taidekokoelmasta silloisen tilapalveluassistentin pyynnöstä, koska Vääräniemi tunsi taidealan jo niin hyvin ennestään.
“Kalevan satojen teosten kokoelman siirryttyä yliopistolle tulin tähän tosissani mukaan, koska kokoelma tarvitsi organisointia”, Vääräniemi kertoo. Vuonna 2017 Kaleva deponoi eli luovutti teosten käyttöoikeuden Oulun yliopistolle. Kalevan toive oli, että teokset pääsisivät esille. Kokoelma ehti olla muutamia vuosia varastoituna yliopiston tiloissa.
Vääräniemi kertoo, että aloitti ripustuksen suunnittelun pohdinnasta, mitä haluaa kokoelman asettelulla tuoda esille. Lähtökohta oli se, että kokoelma ansaitsi tulla suuremman yleisön nähtäville, eikä sitä piilotettaisi esimerkiksi työhuoneisiin.
Ripustuksessa tilat asettavat omat rajoituksensa.
“Muodostin kokoelmasta pienoisnäyttelyitä, eli saman taiteilijan työt ovat vierekkäin tai ainakin lähekkäin. Parin isomman kokoelman työt jouduttiin hajauttamaan, kun paikkaa niille ei yksinkertaisesti löytynyt”, Vääräniemi kertoo. Periaate oli kuitenkin se, että saman taiteilijan työt olisivat lähellä toisiaan jotta katselija pääsisi seuraamaan taiteilijan kehitystä.
“Kaikki on otettu huomioon. Yliopiston käytävät ovat eriväriset, joten mietin yksityiskohtia kuten vastavärejä tai saman värin sävyeroja”, Vääräniemi kertoo teosten sijoittelun suunnittelusta.
Merkittävät teokset
Oulun yliopistolla esillä olevista teoksista Vääräniemi nostaa erityisen merkittävinä valtion taidetoimikunnan kokoelman teoksia. Teoksista löytyy muun muassa pop-taiteella tunnetuksi tulleen Paul Osipowin teoksia.
“Ahti Lavonen on 1960-luvun tunnetuin suomalainen taiteilija jota arvostetaan edelleen. Samoin kokoelmasta löytyy Terttu Jurvakaisen 29:n teoksen lahjoituksena saatu kokoelma. Lisäksi löytyy Hannu Väisäsen sekä Antti Holman töitä”, Vääräniemi kertoo.
Kokoelmasta valtaosa on suomalaisten taiteilijoiden töitä, joskin yksittäisiä kansainvälisiä teoksia löytyy myös. Kansainväliset teokset ovat yleensä olleet lahjoituksia ulkomaalaisilta vierailijoilta.
Kokoelma kasvaa tällä hetkellä lahjoitusten voimin sekä professoreiden muotokuvilla, joita on tehty viime vuosiin saakka. Yksi Reidar Särestöniemen 1970-luvulla tekemä muotokuva löytyy myös yliopiston kokoelmasta.
“Itse ajattelen niin, että mikä tahansa kulttuurituote joka tuottaa hyvää mieltä, on arvokas”, Vääräniemi kertoo kysyttäessä merkittävimmistä teoksista.
Taidekierrokset
Kun kokoelma oli ripustettu kokonaisuudessaan, haluttiin se tuoda yleiseen tietoon. Taidevastaavat alkoivat pohtia näyttelyn järjestämistä. Digitaalinen näyttely olisi ollut yksi vaihtoehto kokoelman esittelyyn. Näyttelyn toteutus kaatui valitettavasti siihen ettei apurahaa saatu. Sitten kokoelmaa päädyttiin esittelemään taidekierrosten kautta, ja Vääräniemi alkoi ideoida ja järjestää taidekierroksia parisen vuotta sitten.
Vääräniemi kokee yleisön kanssa vuorovaikutuksen mielekkääksi, sillä hänen kierroksilleen osallistuvat ovat lähtökohtaisesti kiinnostuneita taiteesta ja yliopiston kokoelmasta.
“Kun on itse kiinnostunut aiheesta ja tykkää jutella ihmisten kanssa, kierrokset menevät kuin luonnostaan. Olen myös lukenut paljon teoksiin liittyviä artikkeleita kirjaston taidehistorian puolelta”, Vääräniemi kertoo. Hän on omien sanojensa mukaan kahlannut kaiken mahdollisen teoksiin liittyvän materiaalin lävitse. Hän on myös tavannut useita taiteilijoita, joiden teoksia kokoelma sisältää. Täten hän on saanut paljon informaatiota suoraan taiteilijoilta, jota ei ole julkisuudessa. Näin taidekierrokset saavat Vääräniemen johtamina syvällisen ulottuvuuden.
Teoksiin saattaa myös liittyä myyttejä. Näitä Vääräniemi myös kertoo kierroksillaan, mutta korostaa että kyseessä on tarina, jota ei ole voitu varmistaa. “En yleensä lähde erikseen esittelemään taideteknisiä yksityiskohtia, ellei joku erikseen kysy.” Mielenkiintoiset tarinat ovat hänen mielestään kiinnostavampaa kerrottavaa.
Vuonna 2025, kulttuurivuoden kynnyksellä, taidekierrosoppaita haettiin innokkaiden humanistiopiskelijoiden joukosta. Heistä kolme lähti vetämään taidekierroksia, joita järjestetään nyt sekä suomeksi että englanniksi. Suomenkieliset kierrokset ovat olleet erityisen suosittuja ja ne myydään loppuun hetkessä. “Päihitin Eppu Normaalin juhlavuoden konserttimyynnitkin näillä taidekierroksilla”, Vääräniemi nauraa.
Taidekierroksiin voi osallistua koko kuluvan vuoden ajan. Taidekierrokset ovat osa Oulun yliopiston vuoden 2026 Campus as a Stage -kulttuuriohjelmaa.
